Carcassonne

Tälle päivälle oli vuorossa reissun päänähtävyys eli linnoituskaupunki Carcassonne. Paikka on yksi Ranskan hienoimmista nähtävyyksistä, joten päädyimme tähtäämään paikan päälle aukeamisaikaan. Se olikin hyvä suunnitelma, koska olimme yllättäen lähes ainoita turisteja suunnatessamme sisään. Toista oli pois lähtiessä, kun turisteja vyöryi sisään bussilasteittain. Aamusta oli jo +32c varjossa, joten päivästä oli tulossa kuuma. Poikkesimme ensin turisti-infoon aivan sisäänkäynnin äärellä ihasteltuamme ensin pääsisäänkäynnin vallihaudan ylittävää siltaa. On tainnut Nykin Brooklyn Bridgen suunnitellut saksalainen arkkitehti Roebling käydä täällä vierailulla. Turisti-infon ystävällinen tyttö piirsi meille soveltuvimman kävelyreitin sekä suosituksen St Jean –aukiolla sijaitsevasta lounasravintolasta, joka on hieman syrjässä muusta turistihälystä. Kävelimme suoraan siis linnaosaan Château Comtaliin. Tällä kertaa jätimme audioguidet kaihoisasti käyttämättä, koska kuuma ilma ja varsin riehakkaalla päällä olevat tytöt olisivat tehneet tästä historiapläjäyksestä täysin mahdottoman yhtälön. Luimme kuitenkin hyvin informatiivisia huonekylttejä, kuten tämän, josta selvisi Carcassonen kaupungin nimen alkuperä. Tykinkuulat olivat tytöistä varsin ihmeellisiä ja Emma kommentoikin yhtä tykeistä, että: ”tuosta se tykittää niitä kuulia – ohhoh.” Pääsimme myös kävelemään linnamuuria pitkin useasta kohti, mikä antoi hyvän kuvan linnoituksen eri osista. Sieltä oli myös hienot maisemat alas Carcassonen kaupunkiin sekä linnoituksen sisäosiin.

Carcassonen tornit ja linnamuurit ovat kuin sadusta ja parhaimman näkymän linnoitukseen, La Cité:n sai Aude-joen toiselta puolen. Carcassonen sijainti oli strategisesti perustettu Atlanttin ja Välimeren sekä Iberian niemimaan ja muun Euroopan väliin. Roomalaiset perustivat linnoituksen 100-luvulla BC, mutta sen kulta-aikaa oli pimeä keskiaika. Trencavels:n suku perusti Carcassonen linnaosan Château Comtal sekä Basilique St-Nazaire –kirkon 1100-luvulla. Uskonnolliset vainot olivat erityisen julmia kathaareille, josta koko Langedoc Roussillonin alue on hyvin kuuluisa eikä vähiten upeista linnoista, joista kathaarit hakivat suojaa katolista kirkkoa ja paaveja vastaan. Kathaarit (kreikan sanasta katharos) tarkoittaa puhdasta ja viittaa 1200-luvun kristittyihin, jotka perustivat oman lahkon vastalauseena korruptoituneelle katoliselle kirkolle. Kathaarit uskoivat hyvän ja pahan kahtiajakoon ja pitivät kaiken maallista materiaalia pahana. Kathaarit olivat syvästi uskonnollisia, kasvissyöjiä, ja elivät selibaatissa. Ristiretket kathaareja vastaan olivat erityisen julmia, josta syystä surullisen kuuluisa aikaa myös Carcassonen historiassa oli katolaisen kirkon inkvisitio eri muodoissaan kathaareja vastaan. Tästä ajasta Carcassonesta löytyy myös invisitiotorni, the tower of ”justice” museoineen. Nuoremmista Hirvosista johtuen tämä osa museota jäi toki käymättä. Museomyymälästä täydensimme osan tuliaisista sekä kotiin ”hyvin käyttäytyvät prinsessat – lasten astiastoa.” Nina: olet tervetullut jälleen kääntämään osan näistä kuuden lautasen käytösohjeista :)

Linnakierroksen jälkeen lämpötila alkoi olla jo vähän liikaa eikä veden lipittäminen tai viilentävät tornit tuulenvireineen auttaneet tyttöjen valitusvirteen ”mul’on hiki, mul’on hiki, en jaksa kävellä, koska saadaan sitä jää-te-löä?” Oli siis aika siirtyä lounaalle. Päätimme valita päivän menut kaikille. Timo otti alkuun meloonia ja kinkkua, pääruoaksi kermaperunoita ja lihaa ja Heini sen toisen puolen menuta eli alkuun kreikkalaisen salaatin ja pääruoaksi lohta ja riisiä. Tytöt saivat ranskalaisia ja jauhelihapihviä salaatteineen. Jälkiruoaksi kuului vielä sitruunasorbetti sekä tytöille mansikka- ja suklaajäätelöt. Nautimme myös espresson ja noisetten loppuun. Miellyttävä kokonaisuus – vaikkei se mieleenpainuvin kulinaarikokemus ollutkaan.

Lounaan jälkeen kävelimme katsomaan Basilique St-Nazaire –kirkkoa, jossa oli kauniin värikkäät ikkunamosaiikit. Tytöillä oli jälleen kovasti kysyttävää kirkossa, kuten mikä on pyhä vesi tai miksi täällä on noin paljon kynttilöitä. Lisäksi he bongailivat bingon oloisesti Neitsyt ja lapsi –patsaita ja maalauksia. Yritimme parhaamme mukaan hillitä ”mää löysin yhden, mää löysin yhden” –lauluja. Tästä syystä myös kirkkokierros oli nopeahko. Jotenkin tuli mieleen viime vuoden Milon Duomo –episodi...

Kirkon jälkeen alkoi suurin osa linnoitusta olla nähty, joten naisväki alkoi keskittyä itse asiaan eli ostosten tekemiseen. Viehättävät kujat olivat täynnä turistiroinaa myyviä kauppoja, mutta välistä pystyi löytämään muutaman todella helmen. Heini löysikin suurimman osan tuliaisista täältä. Lisäksi kotiin tarttui neljä tyynyliinaa sekä ovikylttejä. Tytöt ostivat Mummilta ja Vaarilta saamillaan rahoilla sormukset. Emma löysi myös perhoskaulakorun ja Laura kellon. Jäätelötankkauksen jälkeen jatkoimme vielä tuliaisostoksilla ja kolmen aikaan lähdimme vilvoittelemaan ilmastoituun autoon.

Takaisin talolle ajoimme kaupan kautta. Talolla emäntä oli kaivanut lisää uimaleluja ja nukketalon tyttöjä varten. Jälkimmäisen huomasimme tosin vasta pois lähtiessä. Ilalliseksi söimme nizzan salaattia ja tytöt tyylikkäästi nakkeja ja makaroonia. Kaikki olivat tyytyväisiä. Jälkiruoaksi vielä mansikoita, suklaacroissantteja ja kahvia. Loppupäivä kuluikin uima-altaalla peuhaten. Laura on tähän mennessä oppinut sukeltamaan nelisen metriä ja uimaan pari metriä vauhdin kera. Seurataan miten tämän taidon karttuminen jatkuu. Innostuksesta päätellen pian. Emma uskaltaa myös uida jo uimakellukkeilla useamman metrin. Ilta-aurinko oli kaunis ja ihailimme sitä vielä ranskalaiselta parvekkeeltamme ennen iltateetä.